Mitä Raamatussa ei ole
Hätäkaste
Hätäkastejärjestelmän olemassa olo kertoo karusti sen valitettavan väärinymmärryksen, jonka mukaan ehdoton edellytys taivaaseen pääsylle olisi kaste. Ja vielä lisäksi kaste, josta UT on kiusallisen vaiti. Jäseniä instituution sillä voidaan tehtailla helposti, mutta se on vailla mitään iankaikkisuusarvoa. Sillä hämärretään vain kirkas pelastuksen tie ja se käytännössä estää uskoon tulleitakin ihmisiä koskaan saamasta raamatullista uskovien kastetta. Jos hätäkasteella olisi jotain merkitystä, Jeesus ja apostoliset kirjoitukset siitä tuskin olisivat vaienneet. Uskokoon ken haluaa, mutta suurta hulluutta on väittää, että esim julkijumalattoman kätilön tai lääkärin - yhtä vähän kuin papin - "toimitus" jotain pienokaisen autuuskysymykseen vaikuttaisi. Vaikka tämä on uskon asiaa, se pitäisi jo terveellä järjelläkin käsittää. Eräässä vaiheessa Lutherkin puhui lapsikasteesta "narripelinä".
Kristitty vauva
Ehkä suurin ongelma ajatellen pelastumista, on vuosituhantinen väärinkäsitys, itse asiassa harha, jonka myötä imeväisiä on ns. kastettu (oikeastaan valeltu). Ongelmaksi menetelmän tekee opetus, joka löytyy mm. katekismuksesta ja toistuvasti pappien iltahartauksista, jonka mukaan ihminen pelastuu tässä valelussa, saa synnit anteeksi ja tulee taivaskelpoiseksi. UT:ssa ei pelastuta sinänsä missään kasteessa. Aina pelastuminen vaatii valintaa ja kannanottoa, siis tahdon muodostusta ja oman henkilökohtaisen uskon. Sekin karsii imeväiset pois. Niin ikään Raamatussa ei ole viitettäkään siihen, että seurakunnan tai kummien uskolla tai rukouksilla ihminen tulisi valelussa uskoon.
Kastamaton kristitty
Raamatun UT:ssa seurakunnan (=keskenään yhteen kokoontuvat) näyttävät muodostavan siis uskoon tulleet ihmiset, jotka otettuaan sanan vastaan (Apt 2:41-42) antoivat kastaa itsensä. Järjestys on kaikkialla ensin uskoontulo, sitten kaste. Oma henkilökohtainen parannuksenteko ja uskoon tulo on ehdoton edellytys kasteelle. Se tapahtuu tietoisessa tilassa ja itse pyytäen tai suostumuksen antaen. Paitsi, että kastamista tarkoittava sana babtizo tarkoittaa upottamalla tapahtuvaa kastamista, UT muutoinkin osoittaa sen tapahtuvan paljossa vedessä ja siten upottamalla. Täydellistä upottamista edellyttää myös kasteen esikuvallinen merkitys hautaamisena (Room 6:4, Kol2:12), harvoinhan ihmisestä luonnollisessakaan hautaamisessa vain 1-2 % haudataan. Jos UT:n sivuilla vastaan tulee uustestamentillisesti kastamaton, asiantila pyritään korjaamaan viipymättä (Apt 18:26, 19:3-5)
Hautaan siunaaminen
Raamatun UT.ssa ei vihitä rakennuksia eikä hautausmaita. Myöskään kotien siunaamista nykymuotoisena toimituksena sieltä ei löydy. Ehkä yllättävintä on, että UT puhuu hyvin vähän hautajaisista. Apostolit, papit tai paimenet eivät missään kohdin "siunaa" vainajia viimeiseen lepoon, eivätkä niin opeta muitakaan tekemään. Kotikirkon rakkaat mullatkin ovat tyystin vieras käsite Raamatussa.
Ulkoiset merkit
Piispan vihkimyksessä esillä olevia, viittaa, sauvaa tai kaulakäätyjä ei mainita UT:n kirjoituksissa. Ei myöskään erillistä kirjallista valtakirjaa tehtävän hoitamiseen. Pappis- tai piispavihkimystä toimituksena siellä ei myöskään esiinny.
Lisää artikkeleita...
Sivu 1 / 2
«AlkuunEdellinen12SeuraavaLoppuun»
Taivastie
Radio
- radion suorat lähetykset lauantaisin ovat kesätauolla.